Hallikauden päätös SM-otteluissa

Hallikausi 2017 sai sunnuntaina päätöksensä moniotteluiden SM-kisoissa Tampereella. Tällä kerralla minulla ei ollut omia valmennettavia mukana, koska ottelu oli päällekkäin Pm-kisojen kanssa lauantaina. Olen tyytyväinen kisaan ja koko hallikauteen. Aikaisemmin ehti syntyä seipäässä ennätys ja pituudessa halliennätys, ja eilen sitten vielä yksi sivuava ennätys. Lisäksi onnistuin tekemään tasaisia tuloksia ja nostamaan tasoa kohti loppua.

Helsy:n otteluiden jälkeen ajattelin, että kuukauden kun ehdin vielä treenata hyvin, SM-otteluissa pystyn ottelemaan ennätyssarjan. Viikko kului ja sairastuin. Sen jälkeen meni pari viikkoa leväten ja kolmannella yritin pari treeniä tehdä. Kun sitkeä yskä ja väsymys jatkui, enkä palautunut pienestäkään fyysisestä rasituksesta, varasin lääkäriajan ja otettiin verikokeet. Antibiootit annettiin heti ja perjantaina sain verikokeiden tulokset, jossa näkyi keuhkoklamydian positiivisena. ”Vanha” arvo oli reilusti plussalla ja ”akuutti” arvo vähän plussalla.

Osallistumisestani SM-otteluihin päätin vasta edellisenä iltana, kun tein lyhyen verryttelyn ja totesin että oli yllättävän terävän oloiset jalat mutta hengittäminen oli vaikeaa. Lääkäri oli tietenkin heti tyrmännyt kilpailut, mutta kun näin että ilmoittautuneita oli vain 6, oli pakko mennä hakemaan pistesijan pois. Sunnuntai oli kuudes päivä antibiooteilla, mutta yskä ei ole vieläkään väistynyt. Huolestuttaa joudunko vielä toisen kuurin vetämään, koska nämä lääkkeetkin väsyttävät tosi paljon.

Omaan suoriutumiseeni kisoissa olin nyt todella tyytyväinen. Vaikka harjoitusmielessä valmistautuminen oli kaikkea muuta kuin mitä olin ajatellut, tein silti ”viimeistelyt” ja käytännön valmistelut huolellisesti. En stressannut kisoja ollenkaan, paitsi päätösmatka 800m kyllä hirvitti. Vasta lauantai-illalla alkoi muutkin lajit vähän jännittää, ja heräsin sunnuntaiaamuna parikin kertaa ja aivan liian aikaisin. Tiesin että yksi vähän lyhyempi yö ei kuitenkaan haittaa. Hyvällä fiiliksellä lähdin ajelemaan kohti Tamperetta.

Aamulla oli aika virkeä ja terävä olo, mutta aitoihin verrytellessä oli vähän vaikeuksia saada rytmin onnistumaan. Kisassa kuitenkin parani, vaikka toiselle aidalle tulin vähän huonosti. Jännitti mikä aika sieltä tulee ja yllätyksekseni sivusin ennätykseni 9,69. Korkeudessa hyvä vire jatkui ja pystyin kisan aikana parantamaan suoritustekniikkaa. Pääsin 150 yli ensimmäisen kerran 2011 jälkeen, ja vielä seuraavastakin korkeudesta oli hyviä yrityksiä.

Korkeuden jälkeen oli valitettavan pitkä tauko seuraavaan lajiin. Ehti iskeä jokailtapäiväinen kauhea väsymys ja oli todella vaikea jaksaa keskittyä tai ylipäätään pysyä hereillä kun kuula vihdoin alkoi. Työnnöt olivat keskinkertaisia mutta pisin oli ok lähelle tavoitettani 11 m, noin 20 cm kauden parhaasta. Pituus oli melko nopeasti kuulan jälkeen. Tuntui etten jaksanut juosta sitä vauhdinottorataa, 26 m oli liian pitkä matka. Onneksi sain ensimmäisellä ok tuloksen 495, vain 3 cm kauden parhaasta, toinen ja kolmas oli X. Valmentaja sanoi ettei kolmatta ole pakko hypätä jos en jaksa, mutta totesin ettei se päätöslaji siihen kaadu kun se kaatuu muutenkin. Halusin yrittää vielä parantaa ja latasin kaiken siihen viimeiseen, mikä olikin paras hyppy, selvästi yli 5 m ja ehkä paras ikinä?, mutta valitettavasti jokunen sentti yliastuttu.

Neljän lajin jälkeen olin ennätyssarjaa edellä, mutta ennätys vaatisi kauden parhaan juoksun 800m:llä noin 3 sekunnilla. Tämä olisi ollut täysin realistinen aika ilman sairastumista. Aika vaikea paikka oli astua lähtöviivalle kun en valmiiksikaan saanut kunnolla henkeä. Pääni ei kuitenkaan salli tuloksen ja pistesijan varmistamista millään hölkkävauhdilla, vaan taisteltava on loppuun asti jotta siitä pystyy iloitsemaan. Oli kyllä elämäni hirvein 800m. Lähdin samaa vauhtia kuin edellisessäkin kisassa, 400m väliaika oli 1.13-1.14, mutta lopulta takasuoralla tuli seinä vastaa. Yleensä kun on 150-200m jäljellä tiedän että tulen selviämään maaliin asti, ja pystyn siinä vielä kiristämään tahtia. Ensimmäistä kertaa en ollut ollenkaan varma asiasta, vaan ainoa ajatus päässäni oli että on pakko päästä maaliin asti! Maalissa tultiin heti tarjoamaan astmalääkkeitä, se kertonee oleellisen.

Loppuaikaa 2.47 ei ollut kiva katsoa, mutta lohdutukseksi 3000p raja ylittyi kuitenkin. Ennätys karkasi päätösmatkalla reilu 100 pisteen päähän. En ollut kisan aikana edes ajatellut monesko olen, ja koska kilpailtiin N22-sarjan kanssa, en oikein ollut perillä muiden tuloksista. Olin automaattisesti ajatellut olevani varmaan joka lajissa viimeinen. Yllätyksekseni en edes ollut kuin korkeudessa viimeinen, kuulassa jopa kolmas. Jo olemattomat haaveet mistään paremmasta sijoituksesta kaatuivat viimeistään 800m:llä, mutta olen 5. sijaan lopuksi viidestä ottelun suorittaneista tyytyväinen sen takia, etten todellakaan ollut varma pystynkö edes suoriutumaan kokonaisesta ottelusta puhumattakaan 800m:stä. Toisaalta on myös harmi ettei meitä ollut enempää mukana ottelemassa. Maanantaina nukahdin taas päivällä, enkä ymmärtänyt miten olin edellispäivänä pystynyt samanlaisella väsymyksellä vielä tekemään kolme lajia.

Se että muut lajit paitsi 800m kulkevat niinkin hyvin ja tasaisesti tällä hetkellä antaa toivoa Kalevan Kisoihin pääsemisestä. Lisäksi sain hermoiluni kuriin, ja pystyin huonosta lähtökohdasta huolimatta tekemään jopa kauden parhaita tuloksia. Lähtökohtaisesti 7-ottelu on minulle parempi kuin 5-ottelu, koska 5-ottelu painottuu enemmän hyppyihin, mitkä ovat ehkä heikoimmat lajit. Ulkona on kolme juoksumatkaa joista jo kohtuullisella tuloksella saa paljon pisteitä, sekä kaksi heittolajia jotka ovat minulle ottelijaksi ok tasolla jo ilman harjoitteluakin. Kalevan Kisojen minimiraja ei vaadi läheskään edes ennätystuloksia, vaan tasainen sarja riittää.

Olen helpottunut että kisakausi päättyi, ja näinkin hyvin. On ihanaa välillä päästä harjoittelemaan kovaa peruskuntoa ilman että tarvitsee miettiä ettei voi tehdä sitä eikä tota koska jalat menevät jumiin. Toki pitää nyt ensin tervehtyä, ja kahden viikon astmatestaus on vielä edessä. Ensi viikonloppuna on vielä junnujen hallikauden huipentuma TJIG, ja silloin saan itse taas täysillä nauttia valmentamisesta. Kyllä on mieli paljon kirkkaampi joka päivä kun kevät etenee, ja odotan todella paljon että pääsee lumettomalla alustalla ulos juoksemaan.


Kysy tai kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s