Aika taas päivitellä kuulumisia… Kesä tuli ja meni, kuten myös vuodet 2020-2022. Viimeksi olen kirjoittanut tänne opiskelusta avoimessa yliopistossa. No se kannatti, mutta sen jälkeen onkin ollut aika tasapaksua puurtamista. Ensimmäiset korona-aallot tosin aiheuttivat hieman jännitystä elämään, mutta ei kovin positiivista sellaista. Jokainen ymmärtää mitä yhdistelmä korona ja liikunta-ala tarkoittaa, en jaksa sitä enää puida. Opinnot etenivät siihen vaiheeseen, että valmistuin kesäkuussa kauppatieteiden kandidaatiksi, kuitenkaan koulussa en ole juurikaan ollut. Kaikki on ollut etänä. Siitä asti kun pääsin sisään 2020, olen ollut ehkä 20 päivää koulussa sekä käynyt siellä tekemässä sähköisiä tenttejä. Jotkut kurssit olivat erityisen haastavia etänä, mutta toisaalta etäopiskelu on auttanun aikatauluttamaan työt ja opinnot. Nyt olen tottunut tähän etäopiskeluun ja kouluun meneminen fyysisesti tuntuu taas oudolta ja hieman kuormittavalta, ainakin tähän minun yhtälööni.
Kandin jälkeen päätin jatkaa samalla vauhdilla maisterivaiheeseen, ja suoritin jo kevään sekä kesän aikana joitakin maisterikursseja. Rehellisesti, motivaatio on tällä hetkellä koetuksella ja varsinkin pakolliset opintojaksot tuntuvat, no just siltä, pakollisilta. Toisaalta, tein kanditutkielman vastuullisesta johtamisesta, ja melkein odotan, että ensi vuonna pääsen tekemään gradua jatkona tähän. Ikään kuin täyspäiväopinnot ja valmennustyöt olisivat olleet helppo yhtälö, lisätään tähän nyt vielä osa-aikainen päivätyö. Olen nyt syyskuun alusta ollut toimistopäällikkönä Insinööritoimistossa Kiinteistöasiantuntijat (Kiat). Vaikka olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja vakituinen työ auttaa vähentämään taloudellista stressiä, ei se päivien aikatauluttamista ainakaan helpota. Olen hieman huolissani, tulenko saamaan kaikki kurssit suoritettua suunnitelman mukaan. Olen paljon pohtinut sitä, mitä elämässäni haluan milloinkin priorisoida, mutta elämä on nyt mennyt niin, että päätin yrittää pusertaa kaikki loput kurssit tähän kouluvuoteen. Kandin ohella suoritin muitakin kursseja, mm. sivuaineiden kursseja ja kielikursseja, enemmän kuin alun perin oli tarkoitettu, ja se oli aika raskas yhtälö. En halua samaa tilannetta gradun kanssa, ellei ne kurssit tue sitä gradun tekemistä. Toisaalta en pysty myöskään vähentämään töitä. Opintotuet ja -lainat loppuivat jo vuosi sitten, ja nyt kaikkien kulujen ja korkojen nousun myötä, ei ollut muuta vaihtoehtoja kuin hakea palkkatyötä. Osa-aikaisuus kuitenkin mahdollistaa vielä opiskelua, onneksi näin!
Kesä oli raskas, monesta eri syystä, suoraan sanottuna paskin kesä ikinä, vastakohtana viime vuoden kesään, joka oli paras pitkään aikaan. Kirsikkana kakun päälle sairastuin elokuun loppupuolella koronaan ja keuhkoputkentulehdukseen. En ole aiemmin sairastanut koronaa, ainakaan tietoisesti, enkä nytkään testannut, mutta tein itse diagnoosin oirekuvan perusteella. Etsin koronan tyypilliset oireet, ja totesin, että minulla oli kaikki seuraavat: päänsärky, makuaistin menetys, tukkoisuus, nuha, yskä, voimattomuus, väsymys, lihaskivut, kurkku kipeä ja karhea, kuume ja pahoinvointi. Erityisesti päänsärky, makuaistin menetys, pahoinvointi, voimattomuus ja järkyttävä lihas- ja ihosärky olivat oireita, mitä ei ennen ole ollut flunssan tms. yhteydessä, ainakaan noin voimakkaina. Lisäksi tutuilla oli samoja oireita, ja olivat testanneet positiivisesti. Pahin oire oli päänsärky, joka oli jatkuvaa ainakin kolme viikkoa. Toinen paha oire oli voimattomuus tai heikkous ja täydellisiä voinnin romahduksia vaikka keskellä päivää. Saatoin aamulla todeta, että ihan ok olo ja keskipäivään mennessä löysin itseni taas sängyn pohjalta. Pahimmat oireet helpottivat antibioottikuurin ym. lääkkeiden myötä. Nyt on mennyt yli kuusi viikkoa, ja edelleen on yskää, väsymystä ja päänsärkyä.
Olen pari viikkoa pystynyt taas treenaamaan, vaihtelevalla menestyksellä. Yritän tehdä mitä pystyn, mutta hetki saattaa mennä, että fyysinen suorituskykyy palautuu. Urheilun suhteen ei ole tällä hetkellä mitään konkreettisia tavoitteita. Kesän tavoitteen saavutin just ja just yhdellä tuloksella. Vuoteen on nimittäin mahtunut aika paljon muitakin vaivoja ja vammoja. Ihan uskomaton vuosi. Nyt on pakko listata ne vielä tähän: syyskuu-lokakuu kuusi viikkoa kipeänä ja treenaamatta, mm. poskiontelotulehdus, sen jälkeen ja siitä syystä, kun matalatehoinen pk-kausi jäi välistä, akilleksen ärtyminen marraskuussa, tammikuussa nilkan ylöspäin taittuminen ja kepeillä hyppiminen, hiihtoloma noroviruksessa, maaliskuussa viisaudenhampaan tulehtuminen ja haavan tulehtuminen uudestaan, toukokuun alussa flunssa, alkukesästä lievä lonkan venähdys, juhannuksena saman nilkan nyrjähtäminen ja taas kepeillä hyppiminen, heinäkuussa ranteen vääntyminen – en päässyt kertaakaan juoksemaan ennen sitä seiväskisaa elokuun alkupuolella, johon vain teippasin nilkan ja ranteen ja vedin, ja vain reilu viikko kisan jälkeen sairastuin siis taas. Unohdin varmaan jotain. No tietty ahdistus, masennus ja paniikkikohtaukset voidaan vielä lisätä tähän. : )
Mielenterveyden haasteet ovat sitten asia erikseen, mutta se, että on fyysisesti sairaana ja paskana koko ajan ei ainakaan auta siihen, etenkin kun itselleni paras mielenterveyslääke yleensä on treeni. Lisäksi et tee juuri paljon muutakaan kivaa kun sairastelet, keräät vain todo-listaa, mitä sitten ”pääset” purkamaan kun taas tervehdyt.
Myös blogin ja yleisesti nettisivujen ym. profiilien päivittäminen on ollut jo pitkään todo-listalla, ja tänäänkin olisi pitänyt töiden ja ryhmätyön jälkeen lukea tenttiin, mutta aivot tarvitsivat taukoa koulusta ja töistä (vaikka nettisivujen ym. päivittäminen on yrittäjälle työtä sekin), ja on samalla terapeuttista jakaa ajatuksia tänne. On tuntunut aika raskaalta purkaa todo-listaa viikkojen sairastelun jälkeen, kun sitä tosiaan ehti kertymään, mutta paras ajattelutapa taitaa olla, että asia kerrallaan ja päivä kerrallaan eteenpäin! Pienet välitavoitteet auttavat jaksamaan kohti lopputavoitetta.
v o n z k u 