Kokemus keuhkoklamydiasta – ja siitä parantumisesta?

… jos vaikka joku muu kamppailee samankaltaisten oireiden kanssa.

11.2. olin omasta mielestäni vielä terve. Seuraavana päivänä olin luistelemassa ja huomasin, että oli vähän tukkoinen olo. Tänään 9.7. voin sanoa, että olen  taas 99% terve.

Helmikuussa ekojen flunssaoireiden jälkeen olo lähti pahenemaan. Aluksi oli kurkku kipeä, sitten nuha, sitten yskä, 37-37,5 lämpö (norm. 36,2), sitten vielä pahempi yskä. Odotin noin viikon, kunnes menin Terveystalon lääkäriin, kun itse määrittelin että tauti oli jo ”pitkittynyt”. Otettiin mykoplasman ja keuhkoklamydian verikokeet. Mykoplasmassa näkyi edelleen vanhat arvot hieman koholla (sairastin 2011) ja keuhkoklamydiassa näkyi sitten myös tuoreet arvot koholla, eli siitä diagnoosi. Lääkäri määräsi 10 päivän antibiootit. Kesken kuurin menin SM-otteluihin, vaikka olin käytännössä vain levännyt edelliset 3 viikkoa. Todella tyhmää, mutta 4 ekaa lajia menivät vähillä voimilla yllättävän hyvin ja olin ennätyssarjaa edellä ennen 800m. Kuukausi aikaisemmin olin juossut 2.40 (tosin silloin jo hengitys alkoi vinkua lopussa), nyt aika 2.47, ja hengitys kuulosti aivan kauhealta maalissa. Makasin maassa varmaan 5 min ennen kuin pystyin jotenkin hengittämään ja nousta sieltä ylös.

Lepäsin. En muista kuinka kauan mutta ainakin kuurin loppuun ja vähän lisää. Menin treeneihin, tein tunnin jotain perus alkuverkkaa, aitakävelyitä ja -drillejä, mutta sen jälkeen olin niin poikki, että istuin maassa seuraavan tunnin. Jäin taas pois treeneistä. Huhtikuun puolessa välissä olen lähettänyt valmentajalle viestin, että en tule vieläkään treeneihin koska olen niin väsynyt koko ajan, vaikka nukun yli 9 tunnin yöt ja lisäksi hengästyn jo kävelemisestä. Huhtikuussa sain myös pari hengenahdistuskohtausta, jotka pakottivat lattialle makaamaan.

Tein 2 viikon PEF-seurannan, yleensä puhalsin 400-450 ennen lääkettä ja 500-550 lääkkeen jälkeen. Tein myös spirometrian ja otettiin allergiaverikokeet. Allergiasta positiiviset olivat vain joku pöly ja heinä. No heinä kukkii vasta heinäkuussa. Sain astmadiagnoosin ja lääkkeet hoitava + avaava bufomix aamuin illoin. Käytin pari viikkoa, kunnes totesin sen vain pahentavan oloa ja yskää, joten lopetin sen.

Huhtikuun lopussa olen ekan kerran selvinnyt yskimättä kotiin asti yli 15 minuutin kävelylenkistä. Olo oli myös vähän pirteämpi. Yhden 200m-vetotreenin yritin juosta, ja tuli ihan ok aikoja, vaikka palautuminen oli tosi hidasta, mutta pystyn pakottamaan itseni kipukynnyksen yli. Olo ei ollut vielä normaali, ja yskää oli välillä enemmän, välillä vähemmän. Otettiin kontrolliverikokeet, jossa tuoreet arvot eivät olleet enää koholla. Terveet paperit siis. Verikokeista numero 2 ja 3 turposivat kuitenkin molemmat kädet aivan mustelmille, ikinä ennen tapahtunut. Lääkärin mukaan johtui turvonneista kudoksista, joiden paine aiheutti mustelman leviämisen.

Toukokuun alussa sain yhtäkkiä tosi korkean kuumeen piirileirillä – jälkitauti tai kropan luonnollinen ”uusi yritys puolustautua”? En mitannut kun ei ollut mittaria, mutta en jaksanut edes seistä, 2x 400-buranat eivät auttaneet, mielsin kuuman saunan kylmäksi, tärisin vain ja itkin paljon koska oli niin huono olo enkä pystynyt valmentaa.  Kun pääsin kotiin, oli taas ”hyvä” olo ja mittari näytti 37,5… lepäsin taas.

Satunnaiset punttitreenit sujuivat ihan hyvin, vaikka välillä vaikutti siltä, että kovan treenin jälkeen seuraavana päivänä nousi aina taas vähän lämpöä. Heitin myös yhden keihäskisan ja jäin 5 cm ennätyksestäni. Silloin en edes jaksanut juosta koko vauhtia, joten heitin vain ristiaskeleilla. Olin itse jo sulkenut pois mykon, koska viimeksi myko vei kaikki nopeus- ja räjähtävyysominaisuudet, kun taas 800m:llä juoksin kipeänä ennätyksen (2.33).

Kävin toisessa lääkärissä Haminassa asti saadakseni varmistuksen verikokeista. Otettiin 10 eri. Tällä kertaa käsikään ei turvonnut enää. Ei mitään, paitsi vanhat arvot koholla. Vielä sain kontrollilähetteen mutta jäi käyttämättä, kun siinä oli virhe eikä se näkynyt järjestelmässä. Juhannusviikon pidin lomaa ja oli aika ”normaali” olo koko sen viikon. Sunnuntai-iltana kun piti palata Hyvinkäälle ja töihin nousi kuitenkin taas lämpö. Siinä se pari päivää taas pyöri 37 ympärillä.

Meni hermot ja lopetin lämmön mittaamisen. Päätin olla terve. Tunnustelin vain omaa oloa ja tein sen verran mitä tuntui hyvältä. Töitä oli paljon ja olin tosi väsynyt taas. Muistin viime viikolla tsekata PEF-arvot. Puhalsin yli 600! Edelleen tänäänkin yli 600. Lääkärimaksuja on mennyt yhteensä 1600e, onneksi on vakuutus!

Oli SM-viikonloppu. Olin varalla 4x400m, mutta ei tarvinnut juosta. Olin tosi väsynyt, mutta päätin silti äsken mennä lenkille. Ensimmäinen tasavauhtilenkki maaliskuun jälkeen. Tässä välissä olen Ticon kanssa pari kertaa yrittänyt juosta, eli vuorotellen hölkkää ja kävelyä. Tavoitteena oli hölkätä koko matkan noin 6,5 km ilman kävelyä tai pysähtymistä, ajalla ei ollut merkitystä. Alku tuntui tahmealta ja 10 min jälkeen teki jo mieli luovuttaa. Jatkoin kuitenkin. 15 min jälkeen alkoi vähän tasoittua, ei tuntunut enää niin pahalta vaan tasaiset pätkät rullasin aika helpostikin. Ylämäet olivat rankat ja hengitys kiihtyi aika nopeasti, mutta palautui silti jotenkin. 23 min jälkeen tuntui taas vähän rankemmalta mutta lopussa pystyin jopa kiristämään vauhtia ja loppuaika oli 35 min. Sormella yritin heti mitata sykkeen ja sain noin 150, eli ei edes paha.

Alkaa siis olla aika normaali ja jopa terve olo, paitsi kuiva yskä vaivaa vielä välillä. Se ei nyt kuitenkaan haitannut juoksua, vaikka esim. autossa kotimatkalla Tampereelta yskin säännöllisin väliajoin. 5 kuukautta on mennyt. En voinut ikimaailmassa helmikuussa kuvitella, että olisin vielä kesäkuussa kipeänä. Tuli paha kierre: olin väsynyt enkä jaksanut treenata, joten olin vielä väsyneempi, kun en treenannut. Stressi luultavasti pitkitti tautia ja stressasin lisäksi sitä, etten parantunut, joten vielä vähemmän pääsin parantumaan. Edellinen terve kausi ilman sairastumista tai loukkaantumista on ollut 2008, seuraavaa saan siis vieläkin odottaa enkä tänä kesänä ehdi KK-rajaa missään lajissa edes yrittämään, kun ilmoittautuminen loppuu jo parin päivän päästä.

Tiedän, että mykoplasma ja keuhkoklamydia ovat monimuotoisia tauteja. Bakteeri on muuttuva ja taudit voivat ilmetä eri ihmisillä eri tavalla. Oireiluun ja toipumiseen vaikuttaa varmasti moni eri asia, kuten ikä, sukupuoli, hormonit, ravinto, rasitus, uni, psyykkiset tekijät… Tietyt oireet vaikuttavat silti olevan aika samoja, jonkinlainen yskä, lämpöily, hengästyminen ja selittämätön väsymys. Tietyssä vaiheessa en edes osannut sanoa olinko kipeä vai terve, kun siihen oloon tottuu, enkä esim. itsekään huomannut yskiväni. Eilen oli taas niin eri fiilis juosta, että kyllä nyt huomaan eron.

Kun sairastuin, etsin googlesta tietoa (tietenkin) ja toivoin löytäväni kokemuksia taudista. Löysin kuitenkin vain jonkun ympäripyöreän artikkelin hiihtäjistä. Kuulemma näitä keuhkosairauksia on tutkittu liian vähän, harva lääkäri ymmärtää oikeasti mistä kyse, moni määrää liian lyhyet antibioottikuurit (kuten oletettavasti tässäkin kävi) ja omasta mielestäni astmalääkkeitä määrätään taas liian helposti.

Jos jollain on omia kokemuksia, kertokaa ihmeessä! Toivon että keuhkoklamydiastakin tieto ja osaaminen leviäisi, ettei sairastuneen ainakaan tarvitse kuunnella mitään sukupuolitautikommentteja… :’D


Kysy tai kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s