v o n z k u

Luin juuri läpi edellisen kirjoitukseni lokakuun alusta, siitä on nyt kulunut reilu kaksi kuukautta. Alkusyksystä taisi olla motivaatio koulun suhteen aika alhaalla, ja tietyt kurssit tuntuivat ihan pakkopullalta. Olen henkilökohtaisista syistä ollut aivan loppu koko syksyn ja itkenyt viimeisen puolen vuoden aikana varmaan enemmän kuin viimeisten 10 vuoden aikana yhteensä (eikä nekään vuodet ole mitään ruusuilla tanssimista ollut). Voin kuitenkin nyt todeta, että jotenkin ihmeellisesti koulu on silti mennyt hyvin. Olen toistaiseksi saanut suoritettua kaikki syksyn kurssit suunnitelman mukaan ja myös aikaisemmin rästiin jääneet tehtävät. Joululomaa en pidä kouluhommista, nyt on jo seruaava essee työn alla ja pari tenttiä olisi tarjolla. Tuntuu kuitenkin vähän lomalta kun läsnäoloja tai deadlineja ei ole, ja muitä töitä on vähemmän. Nyt on myös mukavaa aikaa kun joulu lähestyy ja niitä arvosteluja ja opintopisteitä alkaa tippua, niin näkyy edistyminen ja saa taas lisää motivaatiota kun edellä oleva urakka pienenee. Tarkoituksena on suorittaa lähes kaikki jäljellä olevat maisterikurssit kesään mennessä ja keskittyä graduun sitten tulevana syksynä.

Miten olen sitten saanut koulua niinkin hyvin tehtyä ja vielä hyvin arvosanoin? Korona-aikana, kun jollain tasolla masennuin kun menetin kaikki työt ja tekemiset jne., käytännössä lamaannuin, enkä saanut kouluhommiakaan tehtyä, vaikka aikaa olisi ollut. Tällä kertaa, vaikka olen raskaan ajan käynyt läpi, olen kuitenkin saanut suunnattua keskittymiseni oikeisiin asioihin. Pieni kiire auttaa myös. Olen vain koko ajan yrittänyt ajatella että aina kun vain suinkin kykenen, teen jotain mikä vie eteenpäin. Jos en saa kursseja suoritettua, ne odottavat kuitenkin edessäpäin. Siinä kohtaa ne vievät taas ajan jostain muusta asiasta, todennäköisesti jostain arvokkaammasta kuin muuten vain sohvalla makaamisesta ja puhelimen räpläämisestä. Olen kuitenkin antanut itselleni anteeksi niistä päivistä, kun en ole saanut mitään kouluhommia tehtyä. Välillä on ollut päiviä että olen saanut tasan yhden asian hoidettua kun olen ollut kotona, esimerkiksi pyykkien peseminen tai yhden sähköpostin lähettäminen. Välillä olen taas avannut koneen vain tuijottaakseni sitä ja sammuttanut sen uudestaan. Se on ihan ok. Saa luvan riittää, että tekee sen minkä siinä hetkessä pystyy. Välillä on myös pakko yrittää väkisin tehdä jotain muuta, jotain ns. mukavaa siis (koiralenkit ei lasketa).

Uudessa työssä on myös mennyt ihan hyvin, se on paljon sellaista suhteellisen mukavaa puuhastelua. Vähemmän mukavaa on se, että lomautukset iski meidän(kin) firmaan ja sen myötä osa-aikaiset viikkotunnit vielä puolitettiin omalta osaltani. Käytännössä teen siis nyt parina (aamu)päivänä viikossa toimistotöitä. Valmennustöitä on sen sijaan ollut riittävästi, käytännössä niin paljon kuin pystyn tekemään. Onneksi on valmennukset, sieltä tulee aina jotain positiivisia fiiliksiä, vaikka välillä on raskasta sekin, varsinkin kun sattuu loukkaantumisia ja porukka sairastelee. Minulla meni myös selkä, minkä takia olen joutunut muutamia viikkoja ottamaan rennommin. Tuntuu vähän samalta vaivalta kuin 202o, mutta ei läheskään yhtä paha. Jonkin verran on stressiä rahatilanteesta kun ”ne varmat palkkatyötulot” taas puolittuivat, mutta ei ole vielä ihan paniikkia. Yritän taas vain ajatella, että saan enemmän koulua pois alta niin kauan kun pärjään vähemmillä työtunneilla. Jollain tasolla tutkinnon loppu kuitenkin häämöttää jo, mikä auttaa jaksamaan!

Tästä tuli tällainen sekoitus posia ja negaa, mutta silloin kun kaikki kaatuu ympärillä, on hyvä yrittää löytää ne positiiviset asiat mitkä ovat kuitenkin menneet hyvin. Auttaa eteenpäin, kun silloin keskittyy nimenomaan niihin.

Mukavaa/rentoa/iloista joulunaikaa, mitä ikinä teettekään!