Olen viimeksi kirjoittanut tänne 2 vuotta sitten… Sen jälkeen blogin kirjoittaminen onkin valitettavasti ollut ”To do-listani” viimeisellä sivulla. 2012-2014 kirjoitin säännöllisesti toista blogia, ja se auttoi silloin jaksamaan vaikeiden aikojen läpi yleisurheilu-uran päätyttyä. Paljon on taas tapahtunut sen jälkeen. Minusta tuntuu että moni ihmettelee mitä oikein teen tällä hetkellä, ja samoin olen itsekin monta kertaa miettinyt mitä ja miksi ja onko tässäkään mitään järkeä…? Kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään, hyväksymään ja myöntämään asioita. Kuka minä olen ja mitä minä teen, entä mitä minun pitäisi tehdä?
”When one door closes, another opens”,
but what if it feels like they just keep slamming in your face all the time…!?
Pitkä tarina lyhyesti…
Alppihiihto oli elämäni 15-vuotiaaksi asti, yleisurheilu jotain mitä puuhastella kesäisin. 2007 yleisurheilusta tulikin päälajini, ja panostin moniotteluun. Kokeilin myös seivästä, ja se oli niin hauskaa että aina välillä piti päästä hyppäämään. 2008 kehityin valtavasti kaikissa lajeissa, mutta se oli viimeinen ehjä kauteni ennen loukkaantumisia. Sen jälkeen on vaivannut nilkka, selkä, nilkka, nilkka, välillä polvi, olkapää, mykoplasma, ylirasitus, plantaarifaskiitti jne… Valmentamisen aloitin tosissani 2009 kasvattajaseurassani Paraisilla.
Vamma- ja sairastumiskierteen jälkeen 2012 kevättalvella seinä tuli vastaan ja lopetin urheilun ja liikkumisen kokonaan. Sekä henkinen että fyysinen kunto romahti, enkä alkukesästä jaksanut edes hölkätä 15 min. Pikkuhiljaa liikkuminen alkoi taas kiinnostaa ja vaikka kynnys palata radalle oli kasvanut mielettömän korkeaksi, tein sen kuitenkin jo loppukesästä todella huonoin tuloksin, vaikka kokonaisen ottelun sain kuin sainkin suoritettua. Ei se motivaatio siitä oikein parantunut, kun kaikki lajit tuntuivat niin vaikeilta ja rankoilta, ja esim. 200m:llä jäin ennätyksestäni lähes 3s (!). Edessä oli 2013 opiseklijavaihto Aasiassa, ja päädyinkin pitämään kokonaan välivuoden kilpailemisesta.
Palattuani vaihdosta minulle tarjottiin valmennustöitä Espoon Tapioista, ja ihanien ihmisten ja positiivisen ympäristön kannustamana aloin itsekin kokeilla vähän lajeja taas. Kesällä 2014 uskaltauduin taas kilpailemaan, ja tein hieman parempia tuloksia kuin 2012. En voinut kuitenkaan uskoa että ikinä enää tekisin uusia ennätyksiä. Syksyllä muutin työtarjouksen perässä Hyvinkäälle. 2015 kesällä tein vain 5 kisatulosta, mutta muutama laji kulki yllättävänkin hyvin. Vaihdoin edustusseuraa ja harjoittelin työn ja valmennusten ohella epäsäännöllisen säännöllisesti, omasta mielestäni kuitenkin todella vähän.
2016 yhtäkkiä se tulikin! Oma ennätys! Hallikaudella rikoin sekä 200m:n, 60m aitojen että pituuden ennätykseni. Myös puntilla syntyi uusia ennätyksiä. Kesästä tuli kuitenkin jälleen kerran vaikea ja energiani kulutin työasioiden parissa eikä urheillessa. Alkukesästä tein vielä uudet ennätykset seipäässä ja kiekossa, mutta muistan lähinnä maanneeni sohvalla suurimman osan kesästä. Lopulta jouduinkin jäämään sairaslomalle masennusdiagnoosin ja 3 kk:n lääkkeiden kanssa. Syksyllä työsopimukseni päätettiin yhteisymmärryksessä, mutta uusittiin valmennussopimus. Vähän aikaa meni että sain itseni taas kasattua, mutta yhtäkkiä tulikin uusia työtarjouksia ja kalenterin sivut täyttyivät taas.
2017 on jälleen muutosten vuosi, ja siksi päätin että on myös aika uudistaa sivustoni ulkonäköä ja sisältöä. Tällä hetkellä jatkan valmentamista sekä urheiluluokan vetämistä Hyvinkäällä, kevääseen asti teen naapuriseurassa Riihimäellä määräaikaista toiminnanohjaajan työtä sekä ohjaan liikuntatunteja kansalaisopistolla. Yleisurheilen omaksi ilokseni Keski-Uudenmaan Yleisurheilussa valmennusryhmässä 1-2 kertaa viikossa (tai just niin monta kertaa kuin ehdin, jaksan ja haluan), sekä treenaan omatoimisesti hyvin vaihtelevin määrin. Liikuntaa tulee kuitenkin melko paljon viikon aikana mm. valmennuksissa ja koiralenkeillä lappalaiseni Ticon kanssa.
Nilkka vaivaa on-off, mutta pysyy kasassa jotenkin. Päälajeina ovat edelleen rakkaat moniottelu ja seiväs. Olen sanonut että jatkan kilpailemista ainakin niin kauan kuin kauden aikana pystyn omia ennätyksiäni lyömään, eli ainakin vielä seuraavankin kesän, sillä kaksi uutta ennätystä on jo tänä talvena ehtinyt syntyä! Ensin ylittyi pitkään haaveena ollut 3 metriä seipäässä ja sitten vielä pituudessa tuli hallienkka!
Hain äskettäin yhtä työpaikkaa pk-seudulla kevääksi, mutta en saanut sitä vaikka läheltä liippasi. Ei haittaa, tiedän että uusia mahdollisuuksia tulee ja asiat järjestynee aina tavalla tai toisella. Tänään just kirjoitin toisen hakemuksen. Tuleva kesä ja varsinkin syksy on siten töiden osalta vielä auki ja paljon ehtii tapahtua ennen sitä.
”Do more of what makes you happy.”
v o n z k u 