2014 oli melkoista pahoinvointia aiheuttava vuoristorata. Onneksi se loppui.
Tammikuu meni opinnäytetyön ja valmistumisen valmisteluiden parissa. Papereita ja lomakkeita loputtomiin.
Helmikuussa yritin epätoivoisesti hakea töitä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, mutta tuloksetta. Aloitin seuraavan vaiheen valmentajakoulutuksen.
Maaliskuussa valmistuin fysioterapeutiksi, olin täysin hukassa ja tyhjän päällä, en halunnut edes valmistua koska se tarkoittaisi tukien loppumista ja seuraava paperisota. Ainoa pysyvä asia oli valmentaminen Espoon Tapioissa. Sain mahdollisuuden kesätyösijaisuuteen toiminimellä, juttelin myös vastavalmistuneiden kolleegojen kanssa, ja päätin perustaa toiminimen, jäädä Espooseen ja aloittaa urheiluun suuntautuvan yhteistyön fyssarikolleegojeni kanssa. Kävin myös valmentajakoulutuksen toisen osan, josta palasinkin työtarjouksen kanssa.
Huhtikuu alkoi vaihtoehtojen punnitsemisella, itkien ja ihmetellen. Yhtäkkiä kaikki suunnitelmat menivät kokonaan uusiksi. Kävin Hyvinkäällä tutustumassa uuteen työympäristöön ja aloin työstää starttirahan hakemusta.
Toukokuussa sain myönteisen päätöksen starttirahaan, perustin toiminimen, aloitin kesätyöt ja allekirjoitin toimeksiantosopimuksen Hyvinkään Seudun Urheilijoiden kanssa syksylle.
Kesäkuu jatkui töiden ja valmennusten parissa pk-seudulla. Juhannuksena ehdin käydä mökillä, Nauvossa. Ensimmäisellä soitolla sain myös upean uudiskohteen asunnon Hyvinkäältä minulle ja Cocolle (kani).
Heinäkuussa tein vuokrasopimuksen ja sain avaimet uuteen asuntoon. Kuun loppuun asti olin kesätyössä ja treenejä vedin edelleen 4x viikossa. Kävin myös itse 2 vuoden tauon jälkeen kilpailemassa ja voitin itseni. Kesällä tapahtui paljon muutakin, ja oli paras kesä pitkään aikaan.
Elokuussa täytin 23. Oli sairaan kiirettä Korkeakoulujen Viestikarnevaalien järjestämisessä, kisoissa sekä muuton parissa ja olin ihan loppu vaikka en ollut enää päivätyössäkään.
Syyskuun alussa jätin ryhmäni Tapioissa kyynelissä, mutta lupauksella vetää heille treenejä vielä satunnaisesti. Muutin Hyvinkäälle ja perehdytys uuteen työpaikkaan alkoi. Kuun lopussa sairastuin keuhkoputkentulehdukseen, joka kesti yli 3 viikkoa.
Lokakuu alkoi siis sairastellen. Sain antibiootit, mutta yrittäjä ei tee saikulla mitään. Kaipasin vielä Espoota ja sairastelun lisäksi tapahtui muitakin ikäviä asioita. Päätin poistaa elämästäni sen mikä aiheutti minulle pahaa oloa. 25.10. järjestin tuparit ja lähes 20 ihmistä tuli käymään 6 eri kaupungista. Tajusin miten paljon hienoja ihmisiä minulla elämässäni on!
Marraskuu meni niin nopeasti etten muista siitä mitään, muuta kuin että olin piirileirillä kun minut pyydettiin sinne kouluttajaksi.
Joulukuu meni yhtä nopeasti. Ensimmäisen tilikauden päätös lähestyi. Seurassa tapahtui muutoksia. Olin niin stressaantunut että en tiennyt miten selviäisin jouluun asti. Joulua edeltävä viikonloppu tuli vihdoin, ja lähdettiin äitini kanssa Berliiniin hakemaan joulumieltä. Jouluaattona en noussut sohvalta muuta kuin syömään. Vielä joulupäivänä en läppäriä avannut, mutta tapaninpäivänä jatkoin jo työntekoa. Uudenvuodenaattona tuntui ihan kuin joulu ei olisi ikinä ollutkaan, mutta ihanat ihmiset pelastivat illan ja 00.00 käänsin uuden lehden ja näin huomattavasti tasaisemman vuoden edessäni.
v o n z k u 